Jänikset ja kuolema

Mielessäni pyörivät kahden päivän takaiset näkymät.
On hankala päättää, tuleeko olla vihainen vai surullinen.
Hänen silmiensä ympärille levinneet meikkinsä, paskaiset hiuksensa, järkyttävän ruskeat sairaalavaatteensa ja pahanhajuinen olemuksensa, sekä suru silmissä ovat jotain, jolle en voi olla suuttunut pitkään.
Sama olemus on tuottanut minulle surua jo muutamia kertoja viimeisen vuoden aikana.
Jos osaisikin valita ystävänsä siten, että he olisivat niitä, jotka eivät murheita tuottaisi.
Rakkaimpia ovat aina ne, joilla on taipumusta epätasapainoon.
Käytävällä istuu pieniä lapsia, jotka säikähtävät häntä, minun työntäessäni häntä pyörätuolissa.
Annan savun mennä silmiin, jotta voin tekosyyllä antaa veden valua.
Varmaa on, että tämän johdosta painajaiset jatkuvat ja jatkuvat, vailla loppua.
Mitä järkeä on herää, kun se levollisinkaan hetki ei ole levollinen ?
Toiveikkaana lasken pääni kovalle patjalle, tänään ei ole minun vuoroni pitää pääni alla tyynyä. Meillä on vain yksi, jonka jaamme.
Nukahdan oitis, ja herään vain jokaöiseen lyhyeen suukotushetkeen.
On turvallista ja lämmintä, omassa pesässäni.
Kunnes tunnen kylmän viiman unessani, ja tiedän, että se alkaa taas.
Olen suuressa hallissa, jonka seinät ja lattiat ovat pelkkää jäätä, lukuunottamatta lasimaalauksia, joiden johdosta tunnistan paikan kirkoksi.
Keskellä on pieni kori, jossa on pieni jänis. Jänis katsoo silmiini ja kysyy, voinko olla hänen vierellänsä, kunnes hänet kuolema korjaa pois. Nyökkään hitaasti ja varmasti.
Hitaasti, hetki hetkeltä jänis pienenee ja heikkenee, ja näen sen silmissä pelon ja kärsimyksen.
Paikalla ei ole ketään muuta, mutta tunnen kuinka jokin paha on läsnä.
Yritän pysyä vahvana, mutta minuakin alkaa pelottaa, ja sydäntäni koskee nähdä hänen kipunsa.
Herään ja huudan ääneen - mielessäni. Huuto ei pääse ulos suustani, eikä kukaan sitä kuule.
Vieressäni nukkuu rakkaus levollisesti, mistään mitään tietämättä.
Vasta tätä kirjoittaessani tajuan, että miksi unessani oli jänis. Hän, joka surua sydämeeni tuo, on pitänyt rinnallaan kuollutta jänistä, sitä vaalien.
Minä olen niin väsynyt.